sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Kipujen lievitystä osa 1. ja hoidot päättyy

30.11 maanantaina menin sitten sädehoitoon ja lääkärin vo:lle laukku valmiina, että jään sinne. Vanhin tytär oli kuskina. Ja niin siinä sitten kävikin, että pääsin osastolle. Pillahdin itkuun, kun pääsin lääkärin ja kerroin, etten jaksa kipujen kanssa. Alta tunti, niin olin jo osastolla.
Syöpäosasto 1 on ihan mukava osasto;hoitajat mukavia ja osaavia... nooh.. mahtuu sinne muunlaistakin...jonka tulin myöhemmin huomaamaan.
Tää joulukuu ollut niin sekava, ettei oikeen pysy kärryillä tai jaksa enää muistaa kaikkea.. :( mutta tässä  pääpiirteittäin:
Maanantaina nostettiin kipulaastarin tehoa 12 mikrog:sta  25:een ja tarv. Oxynormin määrä 5 mg:sta 10:een.  Tiistaina tuota Oxya nostettiin 15 milligrammaan. Kivut nielussa vain jatkuivat, joten kipulaastarin annosta nostettiin keskiviikkona 37 mikrogrammaan.
Torstaina oli sitten sädemeeting. Mukana mulla oli mies, tytär ja hyvä ystävä Taina. Siellä keskusteltiin tulevasta.  Maaliskuun 1. päivänä sitten on kontrolli ja sitä ennen tai siinä paikkeilla on PET-kuvaus, josta näkee miten hoito on tehonnut. Myös PEG-letkun poistosta keskusteltiin. Alustavasti se sovittiin pois otettavaksi tammikuun alussa, JOS kaikki ruoka menee suun kautta alas. Eli syömään pitäisi alkaa...
Torstaina tytär myös kävi hoitamassa Turun kauppahallissa tarjoamis asiat. Halusin tarjota sädepolin hoitajille ja sädehoitoa antaneelle ryhmälle (hoitohuone 4) jotain suolasta ja makeaa herkkua. Olisin itse leiponut, mut mutta mites leivot, kun oot sairaalassa? Kakut tytär löysikin Suomen parhaasta leipomosta; MBakery Cafesta ja suolaisen jostain pienemmästä leipomosta.
Perjantaina olin saada sykerön, kun perjantain lääkäriaika klo 9.30 olikin peruttu, vaikka olin sen vielä illalla tarkistanut osastolta käsin. Syy oli nimenomaa se, kun olin osastolla lääkärin hoidossa. RTG-hoitaja huomasi mun olevan paikalla ja tarjoutui ottamaan mut jo sädehoitoon, mutta kieltäydyin, koska tytär ei ollut vielä tullut tarjoomisten kanssa paikalle.  Klo 10.45 oli sitten toivottavasti elämäni viimeisin sädehoito. Toivottelin hyvät jatkot hoitajille ja jätimme herkut heille. Viimeiset halaukset ja sitten sainkin lähteä osaston kautta kotiin toipumaan..
Itsenäisyyspäivä viikonloppu meni kaiketi ihan ok, itsellä ei oikein ole mielikuvaa koko viikonlopusta, sillä tuntuu näin jälkikäteen ajateltuna, että seuraavan viikon tapahtumat on pyyhkineet mun muistia... ehkä niin on parasta.Mutta nielu oli edelleen kipeä, mutta olihan mulla lääkkeet sitä varten....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti